Me kaikki tiedämme, miltä tuntuu, kun on saavuttanut jotain itselle tärkeää tai on suoriutunut jostain tehtävästä menestyksellisesti. Onnistuminen tuskin tuli ilman ponnistelua, vaan siihen liittyi painetta ja stressiä, joka itse asiassa mahdollisti tavoitteen saavuttamisen.
Me kaikki tiedämme myös, miltä tuntuu, kun stressi ei enää tunnu auttavan, kuten silloin kun huomaa, että ei yksinkertaisesti ole riittävästi aikaa saada työpöydällä olevia tehtäviä ajallaan valmiiksi, tai kun turhaa energiaa ja aikaa kuluu taistelemisessa toimimattomien järjestelmien kanssa. Kun näin tapahtuu, pinna alkaa kiristyä, ajattelu kapeutuu eikä enää pysty ajattelemaan joustavasti ja tarkastelemaan asioita eri näkökulmista, mikä aiheuttaa lisää stressiä.
Samaan aikaan meitä hyvää tarkoittaen neuvotaan, että stressiä olisi tärkeä välttää ja siitä olisi tärkeä päästä eroon, sillä sen tiedetään olevan haitallista. Kierre on valmis. Koemme stressiä ja painetta, yritämme päästä siitä eroon, mutta itse asiassa siitä yrityksestä tulee yksi stressin aihe lisää. Lopputuloksena luomme itsellemme sitä ongelmaa, jota yritämme ratkaista, ja olemme entistä stressaantuneempia.
Viime vuosien aikana tutkimuksista on kuitenkin saatu näyttöä toisesta näkökulmasta. Ne osoittavat, että stressin vaikutukset riippuvat osin siitä, millaisten linssien läpi sitä katsoo. Ne osoittavat, miten suuri vaikutus mielellä on siihen, mitä stressistä lopulta seuraa. Ajattelutapamme, suhtautumisemme ja odotuksemme vaikuttavat enemmän kuin olemme ajatelleetkaan. Ihan niin kuin plasebovaikutus: jos odotat lääkkeestä olevan sinulle apua, koet todennäköisemmin hyötyjä, vaikka olisit saanut vain lumetabletin. Ja toisin päin: jos odotat, että lääkkeestä on sinulle haittaa, koet todennäköisemmin haittavaikutuksia, vaikka olisit saanut vain lumelääkkeen.
Mitä tämä tarkoittaa työelämässä? Johtamisessa, asiantuntijatyössä ja yrittäjyydessä tarvitaan ajattelun joustavuutta ja notkeutta, kykyä tehdä ratkaisuja lyhyellä aikavälillä, kykyä piirtää kuvaa pidemmällä aikajänteellä, kykyä olla vuorovaikutuksessa niin oman työyhteisön sisällä kuin sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa.
Samaan aikaan elämme ajassa, jossa työskennellään kovan paineen alla, odotuksia ja vaatimuksia on paljon, ennakoimattomia tilanteita tulee vähän väliä vastaan.
Paine syntyy siitä, että jotain itselle merkityksellistä on pelissä. Toinen sana sille paineelle on stressi. Stressin kokemus kulkee käsi kädessä merkityksellisyyden kanssa. Koemme stressiä vain asioista, joista välitämme tai jotka ovat itselle merkityksellisiä.
Jos silloin ajattelee, että se koettu stressi on ikävä ylimääräinen riesa, joka sotkee ja häiritsee omaa ajattelua ja päätöksentekoa niin, että parempi olisi päästä siitä eroon, ajattelee, niin kuin suurin osa ihmisistä stressistä ajattelee. Mutta siitä ei seuraa hyvää.
Silloin huomio menee siihen, että käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa päästäkseen eroon stressistä. Ei niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Mutta jos oppii katsomaan stressiä ja painetta uusin silmin, ajattelutavan muutos muuttaa pelin hengen.
Silloin taustalla on ajatus, stressin kokemisesta voi olla apua. Silloin ymmärretään myös, että stressistä on vastakkaista ja ristiriitaistakin tutkittua tietoa tarjolla – kaikki totta. Mutta silloin tunnistetaan, että suhtautumistavoilla on väliä.
Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ajattelevat, että stressin on tarkoitus auttaa:
- hyväksyvät, että stressaava tilanne on tapahtunut, todellinen ja käsillä (sen sijaan että taistelevat sitä vastaan)
- lähtevät etsimään keinoja toimia tilanteessa ja saavat ajatteluun liikkumatilaa (sen sijaan että käyttävät energiaa stressistä eroon pääsemiseksi ja samalla kapeuttavat ajattelua juuri silloin kuin sitä eniten tarvittaisiin)
- tukeutuvat toisiin ja haluavat tehdä yhteistyötä (sen sijaan että jäävät puurtamaan ja ratkomaan asioita yksin)
- antavat parempaa palautetta työkavereistaan ja johtajistaan (sen sijaan että haukkuvat toisiaan takana).
Se, että ajattelee että stressin on tarkoitus auttaa, ei tee stressaavista tilanteista yhtään vähemmän stressaavia. Mutta sen ajattelutavan ansiosta huoli stressistä vähenee, mikä luo tilaa kasvulle ja innovaatioille, ja avaa ovet katsoa asioita vastuullisesti ihmisten hyvinvointi edellä ja samalla strategisesti kestävästi.
Työelämässä tarvitsemme keskustelua siitä millaisia korjausliikkeitä itse stressin aiheuttajiin pitäisi tehdä: toimimattomat järjestelmät, työn pirstaleisuus, ylitsepursuava työn määrä – tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Työkyvyn ylläpitämiseksi tarvitsemme keskustelua ja esimerkillä johtamista myös siitä, millä tavalla suhtaudumme siihen stressiin ja paineeseen, jota jo on. Etulyöntiasemassa ovat ne yritykset ja työnantajat, jotka ymmärtävät, että tämä jälkimmäinen on oleellinen osa kokonaisuutta.
Laura Sokka
Kirjoittaja on psykologian tohtori, neuropsykologi ja yrittäjä, joka on tehnyt väitöskirjan työuupumukseen liittyvistä aivotoiminnan muutoksista.
www.atenta.fi
